Lahden Eläkeläiset Savonlinnan kesäisestä ruskasta nauttimassa

Koronasta huolimatta 10 Lahden eläkeläistä uskaltautui viikonloppumatkalle Savonlinnaan kesäisen lämpimänä pitkänä viikonloppuna 25.–27. syyskuuta. Ilmojen haltija oli enemmän kuin suosiollinen, sillä aurinko paistoi ja ruskan väriloisto lumosi.

Osuuskunta Elma oli suunnitellut matkaohjelman. Ennen kokemattomat miltei koko ryhmälle alkoivat jo Lahden rautatieasemalta, sillä suurin osa porukasta ei ollut matkustanut junalla Savonlinnaan. Ryhmä oli varautunut koronan torjuntaan erittäin hyvin, sillä kaikilla oli omat maskit junaan noustessa ja käsidesiä mukana. Elma oli varannut 50 maskin erän kertakäyttömaskeja mahdollisen tarpeen ilmaantumisen varalta. ”Pakenimme” korkean koronan Päijät-Hämeen esiintyvyyden alueelta miltei koronavapaan Itä-Savon sairaanhoitopiirin alueelle huolehtien osaltamme siitä, että emme vieneet koronaa mennessämme.

Monille junalla matkustaneille oli ensimmäinen uusi
elämäkokemus, että Parikkala-Savonlinna välillä kulkee säännöllinen kiskobussiliikenne rataosuudella, jossa ei ole sähköjä. Lahdessa kun on yleinen käsitys, että matkustajajuna ei voi liikkua sähköistämättömillä rataosuuksissa, kun lättähatut ja höyryveturit ovat siirtyneet museoon. Kiskobussi oli sitä paitsi lähes täysi – opiskelijoita, jotka myös noudattivat varsin hyvin koronaohjeita. Kyllähän siinä itsekin nuorentuu, kun näkee runsaasti nuoria energisiä ihmisiä ympärillään.

Casino Spa hotelli hymyili auringon loisteessa järven ylimenevän sillan takana muutaman sadan metrin päässä junaseisakkeelta. Laukut oli helppo vetää lankkusiltaa pitkin hotellille, missä huoneavaimet odottivat valmiina.

Pieni levähdystuokio ja kohti Savonlinnan satamaa, missä
laiva ”Ieva” odotteli meitä yhdistyksen sihteerimme Eevan nimen savolaisversio nimikaimana. Samalla ristimme tunnin risteilymme ansioituneen sihteerimme
75-vuotisjuhlaristeilyksi Lahden Eläkeläisten 60-vuotisjuhlavuoden hengessä.

Savonlinna kannattaa nähdä vesiltä käsin, sillä sieltä se
näyttää upeimmat puolensa – saarille kun on koko kaupunki rakennettu Olavin Linnan ympäristöön. Risteily auringon laskun aikaan oli meille kaikille elämys
ja kokemus paikallisella kulttuurihistorialla höystettynä. Opastus neljällä kielellä oli sujuvaa – toisin kuin meillä Lahdessa. Olemme kuulleet, että Lahden laivayritykset ovat henkihieverissä, mitä korona lienee vauhdittanut.
Jouduimme nimittäin yhdistyksemme Vesijärvi juhlaristeilyä aikaistamaan, kun risteilykausi Vesijärvellä loppui jo elokuun alussa.

Menimme risteilyn päätteeksi tietenkin ravintolaan
nauttimaan paikallisia kalaherkkuja. Osa maisteli myös Pyhän Olavin panimon paikallistuotteita. Kylpylän palvelut kiinnostivat ryhmän vähemmistöä, mutta
olivat hyvin saatavilla sekä aamulla että illalla.

Lauantain aurinko hymyili yhtä ystävällisesti ja vielä
lämpimämpänä kuin perjantaina, samoin kuin sunnuntaina. Ohjelmassa oli opastettu luontoretki kylpylän ja sitä ympäröivillä saarilla, missä opas jatkoi
paikkakunnan tarinan kerrontaa. Porukka nautti. Itse liikuntavammaisena käytin tuokion Elman rästitöiden tekemiseen. Liityin kuitenkin seuraan, kun porukka
suuntasi Savonlinnan markkinatorille ja ravintolaan nauttimaan Savonlinnan perinneruoan paistettujen muikkujen ja perunamuussin makuelämyksiä. Annos oli
niin iso, että muutama sai vatsan turvotusta ja tarpeen pitempiin ettoneisiin, minkä ajan osa porukasta käytti kylpyläpalveluissa.

Iltaa istuttiin ja maailmaan parannettiin kylpylän
ravintolassa, sillä Vanhan Kasinon maineikas ravintola sattui olemaan remontissa.


Sunnuntai aamu hymyili yhtä aurinkoisena kuin aiemmat
päivät. Suuntana oli opastettu kierros Olavinlinnassa klo 11 alkaen. Yllätykseksemme emme olleet ainoita. Muutkin matkaajat nauttivat ruska-ajan kesäisistä Savonlinnan fiiliksistä. Valtaosa porukasta käveli Linnaan kaupungin
rantoja ihaillen. Itse ajoin taksilla säästääkseni polveani paluumatkaa varten.

Linnan ruskamaisemat lumosivat, samoin perinteiset linnan tarinat. Minulle selvisi, että pyhän Olavin vaellusreitti Ahvenanmaalta läpi Varsinais-Suomen, Hämeen ja Etelä-Savon on jo markkinointikunnossa ja opaskirjakin siitä on jo laadittu. Niinpä kulttuuri- ja elämysreitteihin
perustava matkailubrändi on Suomessa vahvassa nousussa Elman Koronamanifestin hengessä. Ilokseni huomasin, että myös Vienen Reitti, jonka henkiin
herättämiseksi Osuuskunta Elma on osin Lahden Eläkeläistenkin voimin tehnyt työtä vuodesta 2017 alkaen pääsi jo Hesariin ja Ylen runsaan 4 minuutin
video-ohjelmaan.

Mehän starttasimme Ylisen Viipurintien Lahden
ydinkeskustassa 5.9. Lahden Eläkeläiset nappasivat ensikosketuksen menneenä viikonloppuna myös
Pyän Olavin reitin Savonlinnan starttiruutuun. Viipurissahan myös ollaan käyty jo monta kertaa – myös puhumassa Ylinen Viipurintie hankkeestamme. Kunhan
saamme koronan kuriin, alkaa tuokin yli entisen rautaesirippurajan kulkeva matkailureitti kukoistaa. Salpausselän päällä sijaitsevat kuntakeskusten
päättäjät pitäisi saada ymmärtämään, että nykymatkailua edistetään vanhojen tarinoiden hengessä. Meille lahtelaisillehan tuo tarina olisi sinänsä valmiina,
”Kun Torkkeli Knuutinpoika Hämeen Linnasta Läpi Hämeen ja Karjalan Viipuriin sotajoukkoineen taivalsi, ja Linnan sinne saarelle pystytti”. Siitä alkoi uusi
aika näilläkin kairoilla vuodesta 1293 alkaen.

Antti Holopainen